Menin tapaamaan hyvää ystävääni Pabloa ja hänen vaimoaan Matildea Isla Negralle, yhteen hänen kolmesta Chilen kodistaan. Pablo ei juurikaan ole kotona enää ja viivyin hänen kodissaan vain hetken ihmetellen niitä kaikkia sellaisia asioita joita pienenä poikana haaveilin tuovani kotiin matkoiltani. Ihmettelin kuinka paljon kummallisia yksityiskohtia menneisyydestäni kaivaitui esiin katsellessani hänen kokoelmiaan hyönteisistä, pienistä laivoista pulloissa, naamioista, näkinkengistä, taskuveitsistä tai silintereistä. Vaelsin pitkin kapeita huoneita, otin tukea reelingistä ja haaveilin joskus omistavani samanlaisen makuuhuoneen. Löysin kirjan ja avasin sen kohdasta jossa oli runo pulposta. Minulla ja pulpolla, mustekalalla, on aivan erityinen suhde. Nauroin ääneen ja olin tyytyväinen että olin tullut. Kävelin alas rantaan ja istuin hetken tuijottamassa tyyntä valtamerta koiran kanssa joka vartioi suljettua jäätelökioskia.
